Lauantaina löysin kaappia tyhjätessäni vanhimmalle tyttärellemme ompelemani mekon. Tähän mekkoon liittyy tarina, joka nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin oli totiset paikat.Olin löytänyt tämän Marimekon kankaan odottaessani ensimmäistä lastamme. Ajattelin tehdä siitä tyttärelle mekon. Ensimmäiset lapsemme ovat poikia. Kun sitten vuosien päästä syntyi tytär, ompelin tämän mekon.
Olin saanut mekon valmiiksi ja jätin sen vielä ompelukoneen päälle ihasteltavaksi ja lähdin lenkille. Kun palasin, oli eräs pojistamme saksinut mekon helmaan rivin koloja. Ja tietenkään kangasta ei ollut enää jäljellä kun pieniä palasia. Jouduin siis tekemään paikat niistä palasista.
Mekkoa on kuitenkin pidetty kaikilla tytöillämme. Luulen, että kankaan kuvion pitäisi olla toisin päin, mutta mielestäni se oli parempi näin.Olen antanut mekon vanhimmalle tyttärelle muistoksi lapsuudesta. Tänään tämä tytär täyttää vuosia. Onnea 19-vuotiaalle!
1 kommentti:
Voi mikä tarina ja niin kaunis mekko, ihana kangas. Hienoa, että olet säilyttänyt sen. Minäkin koitan laittaa talteen tyttöjen tärkeät mekot tulevaisuutta ajatellen.
Lähetä kommentti