Viikonloppuna olin kehräyskurssilla. Kurssin järjesti mökkipaikkakunnan käsityöläisyhdistys Talvikki. Pirkko Huhtala Kehrääjien Killasta oli opettajanamme. Kyllä olikin hauskaa ja mielenkiintoista. Mutta eipä ollutkaan niin helppoa miltä näytti...
Muistan, miten pikkutyttönä autoin isoäitiäni. Minä sain joskus karstata ja hän kehräsi langat. Sitten pitelin vyyhtiä kun isoäiti keri langat. Isoäiti kutoi meille monet kauniit ja lämpimät sukat. Nyt haluan itse harjoitella langan tekemistä.
Värttinällä sain kehrättyä sekä pellavalankaa että villalankaa. Eipä kovin siloista, mutta lankaa kuitenkin.
Rukkikin oli mukana. Rukilla kehrääminen näyttää taitajan tekemänä niin helpolta, mutta eipä niin vaan lanka juossutkaan. Mutta harjoitus tekee mestarin, niin uskon. Tässä kurssikaverin taidonnäytettä, lankaa syntyy pellavakuontalosta.
Villoja olen saanut mökkinaapurilta. Villat karstattiin ensin lepeiksi. Niistä sitten kehrättiin lankaa ensin värttinällä ja sitten rukilla.
Kyllä me saatiin lankakeriä tehtyä:).
Syysaamut ovat välillä sumuisia ja maisema pehmeän harmaa. Vesi mökkirannassa oli jo jäähtynyt, aamu-uinti virkisti mukavasti!
Päivä on lyhentynyt ja illat jo pimeitä. Kynttilät tuovat lämmintä valoa.
Kauniita syyspäiviä!
3 kommenttia:
Kehrääminen kiinnostaa kovasti ! Yritin päästä kansalaisopiston kurssille, mutta oli mennyt heti täyteen ;)Iloa viikonloppuusi ♥
Oi,oi tuo kehräys on minusta todella kiehtovaa -olen muutenkin kiinnostunut kaikesta suomalaisesta kotitalouteen liittyvästä perinne-osaamisesta. Kyllähän siitä lankaa tuli ja miten kiehtovaa päästä kokeilemaan taitoa joka menneillä sukupolvilla oli ihan arkista :) Kiva tuollainen Käsityöläisyhdistys :)
Tosi hauskaa ja mielenkiintoista. Minun lapsuudenkodin vanhanpirtin ullakolla oli tosi resuinen rukki, kun kävin pienten kanssa siellä kurkkimassa. Jätin sen sinne ihan rauhallisin mielin :) Mukava seurata sinun kehittymistä tuossa hommassa :)
Lähetä kommentti