Kudoin sukat isoäitini mallilla. Hänellä oli tapana kutoa juuri tällaisia sik-sak-vartisia sukkia. Ja raidoilla oli aina tietty rytmi. Monia rakkaita muistoja isoäidistäni tuli mieleen taas.
Hän kutoi myös paljon mattoja. Minulla on vielä pari hänen kutomaansa mattoa tallella. Niidenkin raidat olivat tietyssä rytmissä. Muistin ne taas kesällä, kun kävimme Vaasassa Stundarsin museossa. Siellä oli samanlaisia raitamattoja kuin isoäidin kutomat.
On hauskaa, että ihan vieraassa ympäristössä yhtäkkiä on jotain niin tuttua ja muistoja mieleen tuovaa.
Vielä kanat ja Nero-kukko kuopsuttelevat pihallamme. Olemme nauttineet todella paljon niiden seuraamisesta ja seurasta. Ne viihtyvät aina siellä, missä mekin. Kananmuniakaan ei ole tarvinut ostaa pitkään aikaan, sillä päivittäin kanalasta on voinut hakea tuoreet munat. Kohta ilmat kylmenevät niin paljon, että kanat siirtyvät talvihoitoon. Tai sitten osa paistiksi, saa nähdä.
Sää on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin. Olemme kulkeneet metsässä ja nauttineet luonnosta. Vielä on mustikoita vaikka kuinka ja puolukoita löysimme mukavasti lauantain retkellä. Kuopus löysi yhä uusia ja uusia luonnon ihmeitä. Lasten ihmettelyä on mukava seurata ja mukana ihastella.
Ihania aurinkoisia syyspäiviä!
2 kommenttia:
I love these socks! I am sure they are very warm, too!
Aivan ihanat sukat! Olen tehnyt sukkien varsia samalla neulekuviolla, mutta reikiä jättäen, jolloin syntyy pitsimäinen varsi, mutta tämähän on aivan ihana! Pakko kokeilla pian, kunhan saisi joitain keskeneräisiä projekteja ensin valmiiksi. Aurinkoista syksyä!
Lähetä kommentti