Sinivuokkoja

Vihdoin lumet ovat sulaneet meiltäkin. Talvi oli ihana, mutta ihana on myös kevät. Takapihalla rinne on sinisenään kevään ensimmäisiä kukkijoita. Monta kimppua olen jo pojilta saanut!

Käsityöt ovat tällä hetkellä remontointia, katot on maalattu ja tapetti valittu jo. Kivoja pistelymalleja on mielessä, toivottavasti pian pääsen niitäkin tekemään.

Aurinkoisia päiviä!

Mekko

Lauantaina löysin kaappia tyhjätessäni vanhimmalle tyttärellemme ompelemani mekon. Tähän mekkoon liittyy tarina, joka nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin oli totiset paikat.

Olin löytänyt tämän Marimekon kankaan odottaessani ensimmäistä lastamme. Ajattelin tehdä siitä tyttärelle mekon. Ensimmäiset lapsemme ovat poikia. Kun sitten vuosien päästä syntyi tytär, ompelin tämän mekon.

Olin saanut mekon valmiiksi ja jätin sen vielä ompelukoneen päälle ihasteltavaksi ja lähdin lenkille. Kun palasin, oli eräs pojistamme saksinut mekon helmaan rivin koloja. Ja tietenkään kangasta ei ollut enää jäljellä kun pieniä palasia. Jouduin siis tekemään paikat niistä palasista.

Mekkoa on kuitenkin pidetty kaikilla tytöillämme. Luulen, että kankaan kuvion pitäisi olla toisin päin, mutta mielestäni se oli parempi näin.

Olen antanut mekon vanhimmalle tyttärelle muistoksi lapsuudesta. Tänään tämä tytär täyttää vuosia. Onnea 19-vuotiaalle!

Sohva

Vielä viime kesän kuvia. Nyt haaveilen auringon lämmöstä ja vihreydestä, pelargonioista, kesästä!

Ostimme vuosia sitten Ikean ison kulmasohvan. Tietenkään en ymmärtänyt ostaa samalla vaihtopäällisiä. Malli oli vuosien aikana sen verran muuttunut, että sitten kun asia oli ajankohtainen, tähän malliin ei enää ollut päällisiä myytävänä. Kyllä harmitti. Eihän sitten muu auttanut kun tehdä ne itse. Eurokankaasta sain tilattua vesipestävää verhoilukangasta. Halusin todellakin sellaista, jonka voin itse pestä, sillä poikien vauhdissa pesun tarvetta tulee tämän tästä.

Vanhimman tyttäremme kanssa kaksi päivää ompelimme, ja sohva sai uuden ilmeen. Käsinojien suojaksi ompelin Olivasta ostetusta ruutukankaasta irtosuojat. Lopputulos oli mielestämme oikein kiva.

Nyt on sitten vuorossa olohuoneen tapettien vaihto. Olemme olleet tyytyväisiä 15 vuotta sitten valitsemaamme rauhalliseen tapettiin. Elämisen jäljet kuitenkin näkyvät... Olen ajatellut jotain samanhenkistä, vaikka nyt onkin tarjolla vaikka kuinka ihania kuvioita ja värejä. Saattaa olla, että niihin kyllästyisin nopeammin. Tähän vanhaan en ole vielä ehtinyt kyllästyä ollenkaan.

Kevättä ilmassa

Kevät tulee vaikka lunta pihassa vielä on paljon. Aurinko houkutteli muistelemaan viime kesää ja ompeluksia. Kesäisin innostun ompelemaan laukkuja itselleni ja ystäville tuliaisiksi. Kankaina käytän tilkkuja, jotka ovat juuri laukun kokoisia.



Minusta on ihana kuivattaa pyykkiä ulkona. Pyykkipojille ompelin kätevän pussin samoista tilkuista kun laukut.

Piha on myllätty salaojaremontin vuoksi. Yhtäkkiä muistin, että ihanat lumikellotkin on kaivettu ylös. Mutta ei hätää, pojat löysivät eräästä sorakasasta osan lumikelloista. Onneksi ne ovat tallessa!

Aurinkoisia kevään päiviä!

Hyvää Pääsiäistä!

Viime viikolla aurinko lämmitti jo niin paljon, että saatoin istua pihalla pistelemässä. Ihanan rentouttavaa se on. Joku on sanonut, että monet huolet tuntuvat pienemmiltä kun niitä miettii neula kädessä! Pistelin ruusun pellavalle, malli on De fil en aiguille-lehdestä vuodelta 2008.

Pussukan ompelin antiikkiliikkestä ostetusta lakanasta. Lakana on varmaan aika vanha, kangas on kudottu kahtena kapeana osana ja ommeltu sitten yhteen käsin ihanilla pienillä pistoilla.

Pääsiäiseen kuuluvat keltaiset narsissit. Ne aivan hehkuvat kevään riemua.

Eskarissa oli tehty suloinen kukko. Poika oli todella innoissaan, kun oppi helposti pykäpistot. Sitä iloa oli ihana seurata.

Vähän vanhempi poika oli tehnyt koulussa myös pääsiäisaskarteluja. Kevään värejä tässäkin.

Riemullista Pääsiäisen juhlaa!