Villapaita

Pari vuotta sitten innostuin kivasta kaarrokevillapaidan mallista. Ajattelin kutoa sen kuopukselle. Pääsinkin hyvin alkuun, mutta siihen kaarrokekohtaan sitten jotenkin into sammui.. En yleensä jaksa kovin hyvin lukea ohjeita. Tämäkin näytti jotenkin vähän työläältä. Innostusta neule odotteli sitten laatikon pohjalla. Viime viikolla etsin lankoja ihan muuhun työhön ja löysin villapaidan alun. No, tietenkin kuopus on jo hiukan kasvanut..

Päätinkin sitten tehdä ihan tavallisen villapaidan. Ja koska kaarrokkeessa oli kiva kuvioneule ja siihen olin nämä värit valinnut, niin tulikin raitavillapaita :).

Lanka on aivan ihanaa Marks&Kattens EcoUll. Pehmeä ja paksuhko, todella mukavaa kutoa.

Olalle laitoin napit pukemista helpottamaan.

Heräsin aamulla jo kukonlaulun aikaan ja sain paidan valmiiksi juuri sopivasti ennen kuopuksen aamupuuhia. Tänään tuli jo kalastusreissulla paita testattua.

Eilisen myrskyisen illan jälkeen sää on tänään ollut mitä parhain. Lämmin ja leppoisa syyssää. Keräsimme vielä vähän mustikoita, oi miten suuria ja makeita ne ovatkaan! Harvinaista, että vielä tähän aikaan saa jälkiruualle tuoreet mustikat.

Tänään ehdin vielä pari villaista juttua tehdä, mutta esittelen ne, kunhan olen ne viimeistellyt.

Mukavia syyspäiviä!

Isoäidin sukat

Kudoin sukat isoäitini mallilla. Hänellä oli tapana kutoa juuri tällaisia sik-sak-vartisia sukkia. Ja raidoilla oli aina tietty rytmi. Monia rakkaita muistoja isoäidistäni tuli mieleen taas.

Hän kutoi myös paljon mattoja. Minulla on vielä pari hänen kutomaansa mattoa tallella. Niidenkin raidat olivat tietyssä rytmissä. Muistin ne taas kesällä, kun kävimme Vaasassa Stundarsin museossa. Siellä oli samanlaisia raitamattoja kuin isoäidin kutomat.

On hauskaa, että ihan vieraassa ympäristössä yhtäkkiä on jotain niin tuttua ja muistoja mieleen tuovaa.

Vielä kanat ja Nero-kukko kuopsuttelevat pihallamme. Olemme nauttineet todella paljon niiden seuraamisesta ja seurasta. Ne viihtyvät aina siellä, missä mekin. Kananmuniakaan ei ole tarvinut ostaa pitkään aikaan, sillä päivittäin kanalasta on voinut hakea tuoreet munat. Kohta ilmat kylmenevät niin paljon, että kanat siirtyvät talvihoitoon. Tai sitten osa paistiksi, saa nähdä.

Sää on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin. Olemme kulkeneet metsässä ja nauttineet luonnosta. Vielä on mustikoita vaikka kuinka ja puolukoita löysimme mukavasti lauantain retkellä. Kuopus löysi yhä uusia ja uusia luonnon ihmeitä. Lasten ihmettelyä on mukava seurata ja mukana ihastella.

Ihania aurinkoisia syyspäiviä!

Kesä on mennyt ja syksy jo saa...

Syksy jo saa, vaikka vielä luonto onkin vihreä.

Ihana kesä on takanapäin. Sää tänä kesänä oli viileä ja sateinen, mutta siitä huolimatta saimme nauttia kesän kauneudesta. Aurinkoakin saimme kuitenkin aina välillä.

Kesää vietimme mökillä. Siellä lapsenlapsetkin pääsivät kalastamaan ja uimaan. Mukavia hetkiä nämä :).

Kesän käsityöt olivat tällä kertaa muuta kuin pistelyä. Pääsin kuitenkin Käsityopuoti Talvikin kesätapahtumaan esittelemään ristipistoja. Ja odotan jo innolla syksyn kehruukurssia!

Tänä kesänä mustikkaa oli (ja on vieläkin) paljon.

Keräsimme mökillä ja kotona monta ämpärillistä.

Kesän suloisia hetkiä...

Johtuikohan viileästä ilmasta, että kesällä en innostunutkaan pistelystä vaan kudoin sukkia. Tässä kuopuksen sukat Nalle-raitalangasta.

Ja muutamat muut 7veljestä-langasta.

Ystäväni muisti minua hienoilla kirjontalangoilla! Aivan uskomattoman ihania värejä. Kiitos vielä tässäkin!

Kesällä vietimme myös kymppisynttäreitä. Ja kakku oli taas nuorison taidonnäyte.

Syksyn värit hiipivät jo iltoihin.

Hyvästi kesä, tervetuloa syksyn kuulaat päivät ja puolukat!